Vincent Roumagnac (s. 1973) on Helsingissä ja Pariisissa asuva taiteilija, jolla on tausta teatterinäyttelijänä ja -ohjaajana. Vuosien monitieteellisten kokeilujen ja ilmaisukeinoja yhdistelevän taiteen jälkeen Roumagnac tutkii live-representaation pluralistista ajallisuutta “heterokronisen teatterin” käsitteen avulla. Hänen projektejaan on ollut esillä Ranskassa, Saksassa, Suomessa, Islannissa, Argentiinassa, Japanissa ja Kiinassa. Hän on tehnyt yhteistyötä Simo Kellokummun kanssa vuodesta 2010 ja ranskalaisen Aurélie Pétrelin kanssa vuodesta 2012. Hän on työstänyt väitöskirjaansa vuodesta 2015 Taideyliopiston Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (TUTKE). Väitöskirja käsittelee teatterin ekologiaa antroposeenin aikakaudella ja ekoteatterin käsitteen mahdollista uudelleenarviointia steinilaisen ”landscape-play” (kirjaimellisesti ”maisemaleikki”) -käsitteen kautta. Roumagnac tarkastelee ”landscape-play”-käsitettä piilevän ympäristökatastrofin kontekstissa. Hän tutkii “ajallisen suuntauksen” viitoittamia hypoteeseja ja pohtii maisemailmiöitä, jotka voisivat samaan aikaan sekä horjuttaa että laajentaa inhimillistä teatterillista yhteiseloa. Laajentumista Roumagnac käsittelee suhteessa ei-inhimillisiin materiaaleihin ja ajallisuuksiin. Roumagnac tutkii kohteitaan teoreettisesta, spekulatiivisesta ja mahdollisesti paradoksaalisesta yhtymäpisteestä Derridan dekonstruktionistisen päättämättömyyden, Latourin diplomaattisen relationismin ja Baradin agentiaalisen realismin välillä.
Vincent Roumagnac (1973, lives and works in Helsinki and Paris) has an artistic background as theater artist (actor/director). After years of transdisciplinary experiments on theater and intermedial art via exhibitions, installations, performances Roumagnac investigates on plural temporalities of live representation engaging with the notion of “heterochronic theater”. His projects have been shown in different European and international venues in France, Germany, Finland, Iceland, Argentina, Japan, China. Since 2010 he collaborates with Finnish choreographer Simo Kellokumpu and since 2012 with French visual artist Aurélie Pétrel. In 2015 he initiates a doctorate in artistic research at the Performing Arts Research Centre (TUTKE) in the University of the Arts of Helsinki (Theatre Academy) on the question of an ecology of theatre at the age of the Anthropocene, or how to rethink nowadays the notion of ecotheatre by reengaging with the steinian notion of ‘landscape-play’ within the spectral latency of environmental catastrophe. From the hypotheses of a ‘temporal turn’, he explores what kind of scenic phenomenon may generate the destabilization of the human theatrical co-presence while expanding it vis-à-vis nonhuman materialities and temporalities. He articulates his project from a theoretical, speculative, and possibly paradoxical, confluence, between deconstructive undecidability (Derrida), diplomatic relationism (Latour) and agential realism (Barad).
Collaboration : Pétrel I Roumagnac (duo)
Ranskalaiset taiteilijat Aurélie Pétrel ja Vincent Roumagnac (yhdessä Pétrel I Roumagnac duo) ovat tehneet yhteistä taiteellista tutkimusta vuodesta 2012 lähtien. Ristipölyttämällä teoreettiset kiintopisteensä ja taiteelliset toteuttamisprosessinsa he pyrkivät löytämään vastauksen kysymykseen: “Mikä mahdollinen vaikuttava ja ratkaiseva kohtaamispiste voi löytyä ilmaisukeinojen yhtymisestä?” Heidän lähestymistapansa pyrkii yhdistämään Roumagnacin maisema-aktivaation ja Pétrelin valokuvien aika-avaruudellisen laajentamisen; näin teatteriohjaaja ja kuvataiteilija löytävät yhteisen polun. Roumagnacin lähestymistavan juuret ovat heterokronisen teatterin tutkimuksessa, kun taas Pétrelin työ pohjautuu hänen paikallistetun kuvan ja valokuvallisen partituurin käsitteiden tutkimiseen. Ensimmäisestä yhteisestä, Ise-nimisestä projektistaan lähtien he ovat tehneet installaatioita ja valokuvateoksia, jotka pyrkivät aktivoimaan katsojan. Teoksissa ilmenee ajallisen näkyvyyden logiikka, jonka tarkoitus on kutsua katsojaa kokemaan häiriöt teoksen ajallisuudessa lavastetun teoksen muuntelevuuden kautta.
The two French artists, Aurelie Petrel & Vincent Roumagnac, aka Petrel I Roumagnac (duo) , have been processing a collaborative research since 2012. By cross-fertilizing their theoretical concerns and their implementation processes, they aim to answer the following line of questionning: What possible effective and critical meeting point can there be found in their intermedia convergence. Their approach seeks to bring together the scenic activation implemented by Roumagnac (theatre director) in connection with his research on heterochronic theater and photographic spatio-temporal extensions researched by Petrel (visual artist-photographer) related to her solo practice on the notions of situated image and photographic score. Thus, since their first project Ise, they design and display installations with protocol of reactivation or photoscenic pieces including, among other things, photographic objects, and responding to the logic of a temporally floating visibility that invite the spectator, as contingent witness, to experience disturbances of the time of the artwork through the mutability of the staged photographic image.
Reset #4
Uuden tanssin keskus Zodiakissa vuonna 2013 valmistunut taitelijatrion Reset-projekti saapuu Kiasmaan. Kaksi projektista jäljelle jäänyttä teosta liikkuu läpi museotilan 12 tunnin ajan. Tekninen liike yhdistettynä esityksen institutionaaliseen kontekstiin tai dekonstruktiiviseen näyttämöllepanoon ja teosten liikkuminen peräkkäisten ja sattumanvaraisten latenssien sekä siirtymien välillä ilmaistaan hämärällä (vasta-) performatiivisella kynnyksellä. Reset/Résidues #3 on luonteeltaan epäröivä, sekä oikeasta paikasta taiteelleen museotilassa että koko esityksen korrektiudesta yön ohjelman ajastetussa ajassa.
Two residual pieces of the project Reset, realised by the trio of artists at Zodiak, Center for New Dance Helsinki in 2013, are removed throughout the whole museum space during twelve hours. Technical gesture linked to the institutional context where it takes place or deconstructive mise-enscène, the movement of the pieces between successive and random latencies and displacements is displayed on an ambiguous (counter-) performative threshold. Reset/Résidus #4 is indecisive, both of the right place to find for these artworks in the museum space and of the correctness of the proposal itself in the timed time of the programme of that night of performances.
(Non) Performance
First Floor, 7pm-7am
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7
12 PERFORMANCES, 7PM – 7AM 44 PHILOSOPHY TALKS, 7PM – 7AM